”Mä nyt vaan oon tällainen tavallinen, me nyt vaan..”
On kaksi asiaa, jotka eivät oikeasti kaunista ketään. Toinen on kylmä kahvi ja toinen keinotekoinen vaatimattomuus.
(Sala)kuuntelin viereisessä pöydässä lounastavia rouvia. Olin tosi vaikuttunut tavasta, jolla he keskustelivat maailman menosta, antoivat ajatustensa ja ideoittensa lentää, ottivat kantaa ja haastoivat toistensa ajatuksia. Näkemyksellisiä, avarakatseisia ja ratkaisuhakuisia naisia kerta kaikkiaan, ihastelin. Missähän lie vaikuttavat? Kunnes keskustelu kääntyi työmarkkinoihin ja heihin itseensä. Bang! Itsensä kehuminen kuulosti melkein myrkynjuonnilta, oman potentiaalin tunnistaminen ja sen takana piilevien mahdollisuuksien hyödyntäminen lähes sokealta pisteeltä. Mä nyt oon ihan tällainen tavallinen vaan…
Mieti, mitä maailma menettääkään, jos uskomukset, tapa, pelot ja ohjaavat tekemistä.
Oma kehu ei haise vaan saattaa tuoksua yllättävän hyvälle. Vaatimaton saa olla rauhassa kaunis, mutta myyntilukuja se ei kaunista. Eräskin ihmetteli, kuinka kilpailija puhui kuin heidän yrityksensä suulla ja sai paljon huomiota tarjoamalla käänteentekeviä ratkaisuja. Heillä itsellään kun nämä olivat olleet arkipäivää jo hyvän aikaa. Tosin piilossa olevina, hyödyntämättöminä vahvuuksina. Siksi, että olivat jättäneet kertomatta, että heillä homma oli jo hanskassa. Vaatimattomuus ei toimi kilpailussa. Ja voi tulla kalliiksi. Vaatimattomuus ei kaunista. Se kauhistaa.
Mieti, mitä maailma menettääkään, jos ei tunnista omia ainutlaatuisia taitojaan tai pitää vahvuuksiaan itsestään selvinä.
Minusta itsensä vähättely tai kertomatta jättäminen on yhtä suuri virhe kuin osaamisen liioittelu tai totuuden kaunistelu.
Ihmiselle (ja yritykselle) voi tehdä äärimmäisen hyvää olla tyytyväinen itseensä ja sanoa se ääneen. Realistisesti itserakas antaa itselleen mahdollisuuden tulla myös rakastetuksi ja yrityselämässä mahdollisuuden skaalata ideoitaan ja osaamistaan liiketoiminnaksi.
Mieti, mitä maailma menettääkään, jos jättää kertomatta.
Antakaa nyt hyvät ihmiset itsellenne vähän propseja!
Vastaukseni on vahvuuksiin keskittymisen strategia. Lopeta vähättely ja kysy itseltäsi kolme olennaista kysymystä:
1. Mikä tekee juuri sinusta sinut? / Mikä tekee yrityksestäsi THE yrityksen?
2. Mikä on vahvuutesi arvo?
3. Miten kirkastat ja kerrot muillekin, että homma on hanskassa?
Vaatimaton ei ehkä erotu, täydellinen on todennäköisesti teflon, mutta ainutlaatuinen jättää jäljen. Ole sellainen.
Ja sori! Olen muuten itse poikkeuksellisen hyvä tunnistamaan hyvän muissa ja kertomaan siitä. Osaan myös piirtää täydellisen hevosen pään.
Missä sä olet tosi hyvä?